Kirka Surun pyyhit silmistäni

Unen harso piirteet luo, ja hämärtää.
Olet siinä hetken, lämpö hämyyn jää.
Sua tahdon turhaan tuntein koskettaa.
Jää yö tumma tyhjyys, lämpö katoaa.
Tule vielä kerran, aamu sarastaa.
Anna mulle voimaa kestää tulevaa.
Jätä vielä päivään lämpö tämän yön,
et mä jaksan jälleen kestää arjen työn.

Aa-a, aa-a, aa-a.
Aa-a, aa-a, aa-aa.
Aa-a, aa-a, aa-a.
Aa-a, aa-a, aaa.

kertosäe:
Sä surun pyyhit silmistäni pois,
kuin totta olla kaunis uni vois.
Mä kesken kiireen hellän hymyn nään,
vain siksi vielä uskon elämään.
Aa-a, aa-a, aa-a.

Sanat tunnen, vaikken niitä kuulekaan.
Sanot mulle varmaan: usko tulevaan.
Sillä kaikki säilyy aina ennallaan.
On vain aika harhaa vielä tavataan.

Aa-a, aa-a, aa-a.

kertosäe(2x)