Kirka Sua mä kaipaan

Sua mä kaipaan,
kun syksyistä maantietä kuljen
ja hetkeksi silmäni suljen,
niin kasvosi usvassa nään.

Sua mä kaipaan,
kun puut, talot tummina nukkuu
ja tie, valot varjoihin hukkuu.
Yö peittelee pitkän tien pään.

Kylmä viima vettä vihmoo, puut taipuu.
On alla märkä, liukas, mutkainen tie.
Joskus säpsähdän, kun uupuen pää vaipuu,
vaan jatkan, kun matkan, tää luoksesi vie.

Sua mä kaipaan,
kun syksyistä maantietä kuljen
ja hetkeksi silmäni suljen,
niin kasvosi usvassa nään.

Kainalooni pääsi painat mua vasten.
Sen nyt jo tunnen vaikka pitkä on tie.
Suukon mulle annat, nukkuvan nään lasten,
Mä jatkan, kun matkan, luoksesi vie.
Sua mä kaipaan.

Sua mä kaipaan,
kun syksyistä maantietä kuljen,
ja hetkeksi silmäni suljen,
niin kasvosi usvassa nään.

Sua mä kaipaan,
kun puut, talot tummina nukkuu
ja tie, valot varjoihin hukkuu.
Yö peittelee pitkän tien pään.
Sua mä kaipaan