Kirka Elämääni eksynyt

Mä kaksin käsin tartuin niin,
kiinni unelmiin, hetkiin kiitäviin.
Sain paljon, tahdoin enemmän.
Luulin löytyvän, onnen kestävän.

Haaveet vain, seuranain.
Maksan hintaa virheistäin,
eksyin tieltä elämän.
Kaartaa ei, suuntaa ei,
viitat kaikki vääriin suuntiin vei.

Elämääni eksynyt, oon kulkija niin pieni.
Itseäni etsinyt, kai sieltä oon.
Elämääni eksynyt, mut löydän vielä tieni,
sinne missä aamu aina on.

Kai annoin vähemmän, kuin sain.
Lisää silti vain, vaadin rakkailtain.
Ja juoksin, vaikka kävellen,
eksynyt ois en, tiedän nyt mä sen.

Haaveet vain, seuranain.
Maksan hintaa virheistäin,
eksyin tieltä elämän.
Kaartaa ei, suuntaa ei,
viitat kaikki vääriin suuntiin vei.

Elämääni eksynyt, oon kulkija niin pieni.
Itseäni etsinyt, kai sieltä oon.
Elämääni eksynyt, mut löydän vielä tieni,
sinne missä aamu aina on.

Elämääni eksynyt, oon kulkija niin pieni.
Itseäni etsinyt, kai sieltä oon.
Elämääni eksynyt, mut löydän vielä tieni,
sinne missä aamu aina on.

Elämääni eksynyt, mut löydän vielä tieni,
sinne missä aamu aina on.